keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Luopumisen vaikeudesta

Ensimmäinen vaihe: Kuvittele, että sinulla on standardikokoinen vaatekaappi, jossa on kelpo määrä käyttövaatteita. (Tämä lienee helppoa, koska oletan, että aika monella teistä todella on kaappi, jossa säilötte vaatteitanne. Ja aika moni teistä varmaan käyttää vaatteita.)

Toinen vaihe: Kuvittele, että ostat tuonne kaappiin joka kuukausi kaksi tai kolme uutta ihanaakin ihanampaa vaatetta. (Tämäkin lienee melko vaivatonta ainakin pääkaupunkilaisille, joilla valikoimasta on harvoin pulaa ja houkutuksia löytyy joka nurkan takaa.)

Kolmas vaihe: Kuvittele, että et ikinä tyhjennä kaappiasi, vaan sullot uudet ostokset vanhojen päälle. (No niin, tuttua tuttua).

Neljäs vaihe: Mieti miltä kaappisi näyttää sanotaan vaikka kuuden vuoden päästä, kun siellä lojuu vanha vaatevarastosi ja 180 kuluneiden vuosien aikana hankittua uutta ihanuutta. Näyttääkö sotkuiselta? (Jos ei niin sanonpahan vaan, että täytyy olla aika paljon lääniä kaapissa). Puseroita ja shortseja sinkoilee lattialle kun avaat kaapin oven ja osa aikaisemmista lempivaatekappaleistasi lojuu uusien rytkyjen alle hautautuneena. Todennäköisesti kaapissa on paljon jo sellaisiakin vaatteita, joita et yksinkertaisesti enää edes halua käyttää. Osa on liian pieniä, osa väärän värisiä. Miten ihmeessä olen joskus käyttänyt vaalean liilaa?! Ehkä olisi jo aika luopua joistakin? Ehkä jos veisit vaatteita kirpputorille kierrätykseen, joku muu voisi löytää ne ja todeta juuri itselleen sopiviksi.

Viides vaihe: Vaihda kaappi mielikuvan tilalle oma elämäsi ja vaatteiden tilalle kokemuksia, ihmisiä, harrastuksia, kohtaamisia, työpaikkoja ym. ym.

Jos tämä kirjoitus herättää vaateshoppailuhimoja jossakussa, niin tässä allekirjoittaneen päällä kivaa ja suht perusteltua ostettavaa. Löytyy Amnesty Storesta. :)


Olen viime aikoina törmännyt r.a.j.u.s.t.i siihen, että kun elämäänsä haalii kaikkea uutta ja ihanaa, niin jossain vaiheessa kaappi alkaa paukkua liitoksistaan. Opetus: Loputtomiin ei voi lisätä luopumatta jostain.


Ongelma: Olemassa olevasta on vaikeampaa luopua kuin vielä toteutumattomista unelmistaan. 
Vai onko?

Helmikuun hyvinvointihaasteen merkeissä lisäsin tänään päivääni ylimääräisen mutkan Esplanadin kautta aamulla töihin kävellessäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti