Tallinn

Aurinkoista tiistaita kaikille!

Kirjoitan nyt pikaisen kuulumispäivityksen ja pläjäytän viikonloppuni kuvina kehiin. Tämä piti tehdä jo eilen, mutta niin piti moni muukin asia, joten lykkäätilykkääjaniinedelleen. Myöhemmin saatte vielä teemoitellumpaa pohdintaa viime päiviltä. 

Pääsin nauttimaan viikonlopun ajan Tallinnan suloisesta kesästä mitä suloisimman matkaseuralaisen, pikkusiskoni kanssa. <3 Matka alkoi kannella päivää paistatellen. Juttelimme ja nauroimme ääneen, kun pienet taaperot hihkuivat riemusta yrittäessään nojata tuuleen. Päästin irti viime viikon työstressistä (kyllä, kaksi viikkoa takana ja täysi tohina päällä) ja hengitin.

Olimme varanneet mitä ihanimman hotellin vanhan kaupungin ytimestä. St. Petersbourg oli hurmaava yhdistelmä modernia ja vanhaa, ylellistä ja kotoisaa. Tyynyt olivat muhkeat, ikkunaverhot raskasta tummanpunaista samettia, sisustuselementit venäläisittäin niin sopivasti vähän liikaa.

Mulla on aina ollut viehätys ikkunalautoihin, joilla voi istua. Saman viehätyksen jakoi ilmeisesti hotellihuoneemme sisustanut henkilö, sillä leveää ikkunalautaa koristi kaksi muhkeaa sisustustyynyä, joihin nojailla.

Ohjelmassa meillä oli lauantaille kiertelyä, shoppailua ja hyvää ruokaa. Sunnuntaina olimme varanneet siskolle kampaajan. Ohjelma oli siis juuri sitä, mitä rennolla tyttöjen hemmottelureissulla kuuluukin olla. Mä valokuvailin minkä kerkesin - toisinaan itseäni peilin kautta.

Tallinnan vanha kaupunki oli kaunis kuten aina. Loppukesän tunnelmassa on jotain niin viehättävää. Huomasin, että olen saapunut siihen pisteeseen kesässä, kun en enää pelkää sen loppumista enkä haikaile menneitä alkukesän päiviä. Elokuussa jokainen lämmin päivä on kuin pieni lahja tai bonus, eräänlaista jatkoaikaa ennen syksyyn siirtymistä.

Tällä reissulla nautin jopa laivamatkoista, vaikka yleensä tapaan kutsua kaikkia kelluvia Gabrielloja, Marielloja ja muita elloja helvetin humaltuneiksi esikartanoiksi. Paluupaatilla luin Tove Janssonin elämäkertaa, söin ituja, haaveilin ja lepuutin kävelemisestä väsyneitä jalkojani. 

 

Loppuun vielä kuva mitä parhaimmasta matkakaverista.

Iloa ja tsemppiä viikonalkuun! Mä palailen vielä tosiaan myöhemmin Tallinnan tunnelmiin ja kerron teille sen parhaasta ravintolasta.

Pus,

Sini

Edit! Nyt on kyllä samaan tekstiin päässyt ihan tuhottomasti hunajaisia adjektiiveja. Huomaa että hahmottelin tämän blogautuksen eilen, kun olin vkl jälkeen vielä auvoisissa fiiliksissä. Pahoittelut kaikille niille, jotka kärsivät kanssani samasta huonontuulentiistaisyndroomasta ja ärsyyntyvät päivityksen yltiöpositiivisuudesta.  ;)