Muutosta suunnitellessani mulla on aina kaksi tärkeää kysymystä: MIKSI ja MITEN. Jos personal training hommia tehdään, niin ensimmäiseen kysymykseen täytyy asiakkaan vastata itse ja jälkimmäisessä autan minä. Toki motivaatiovalmennukseen erikoistuneena mä autan myös miksi-kysymysten kanssa painimisessa, mutta en voi valmiiksi pureskeltuna syöttää kenellekään syitä laihduttaa tai parantaa kestävyyskuntoa. Syiden täytyy olla itselle aidosti merkityksellisiä ja tärkeitä.
MIKSI?
Palatakseni omaan ryhtiliikkeeseeni... Miksi mä nyt haluan muutosta? Mihin olen nykyhetkessä tyytymätön, entä millainen olisi unelmatilanne? Miltä musta tuntuisi? Millaiseksi kokisin oloni fyysisesti? Entä henkisesti? Miltä musta tuntuisi herätä uuteen päivään? Millaisia asioita tekisin?
Mä aloin tuntea oloni nuutuneeksi ja väsyneeksi. En ollut oikein oma itseni. Pää leijaili jossain irrallaan fyysisestä kehosta. Selkä oli kipeä, vatsa turvonnut ja silmäluomia painoi herätessä enemmän kuin tavallisesti.
Keho ja mieli ovat tiukasti yhtä. Syksyn pimetessä haluan virkistää ajatteluani, tuntea oloni taas innostuneeksi ja voida paremmin, joten käännyn kehoni puoleen ja kysyn, mitä se tarvisee, jotta tämä olisi mahdollista. Lisäksi, kroppani on parin viime viikon aikana prakaillut ja olen sairastellut flunssaa ensimmäistä kertaa vuoteen. Sairastumisen myötä havahduin miettimään voisiko sille olla jotain syytä, joka liittyy paitsi kehooni myös mieleeni. Elämänmuutosten tuottaman stressin vaikutus on varmasti kiistämätön. Sen lisäksi olen viettänyt aikaa tilanteissa, joissa olen todellakin halunnut puhua suuni puhtaaksi, mutta en ole vaan pystynyt... En ole kai uskaltanut. On aika kuvaavaa, että tällaisten tilanteiden jälkeen sairastun kurkunpääntulehdukseen, joka vie ääneni kokonaan.
Eilen aamulla alkoi tuntua, että nyt olisi aika tehdä asioille jotain. Niinpä muotoilin aika simppelin suunnitelman.
MITEN?
Mun personal training tyyliini ei kuulu mitkään ruoskan iskujen höystämät ryhtiliikkeet, joista on sitten parin viikon sinnittelyn jälkeen taas kiva repsahtaa entisiin tottumuksiin. Aloitan siis muutamasta hyvin yksinkertaisesta muutoksesta ja etenen asteittain. Aukikirjoitettuna suunnitelmani on suunnilleen seuraavanlainen:
1) Proteiinirikas aamupala. Ei aina puuroa. :D
2) SÄÄNNÖLLINEN ATERIARYTMI (tämä on ehkä ravintopuolella mulle tärkein, jos tämä toteutuu kaikki muukin toteutuu)
3) Hyvä nesteytys (vettä höystettynä hippusella raffinoimatonta merisuolaa ja luomusitruunan mehua)
4) Riittävästi unta (vähintään 7 tuntia yössä)
5) Vähemmän telkkaria ja ruutuaikaa (blogia ei vissiin lasketa)
6) Enemmän omia treenejä (mutta vasta kun olen terve)
7) Rentoutumista ja ajanviettoa rakkaiden ihmisten kanssa
MISSÄ MENNÄÄN?
Eilen tunsin oloni pitkästä aikaa varsin aikaansaavaksi ja pirteäksi. Työt rullasivat keskeytyksettä pitkiä pätkiä, muistin syödä välipalaa (luomurahka, avocadon puolikas ja muutama viinirypäle) ja illallisella kokeilin uutta omasta hatusta repäistyä reseptiä ja tein ihanaa keittoa paprikoista, tomaatista, munakoisosta, sipulista, chilistä ja vuohenjuustosta. Illalla rentouduin lukemalla kirjaa ja katsomalla Naurun tasapainoa mieheni kanssa. Nyt kun tämä kurkunpääntulehdus vielä irrottaisi otteensa ja uskaltaisin alkaa treenailemaan, niin elämä olisi yhtä auvoa.
Torstai on toivoa täynnä!
-Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti