sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kuppi nurin!


Mulla meni heinäkuussa kuppi nurin. Meni hermo ja alkoholi lakkasi maistumasta. Tai tarkemmin sanottuna ei se alkoholi noin niinkuin hyvän viinin muodossa lakannut maistumasta, mutta juopottelun seuraukset lakkasivat.

Alustetaan vähän, ettei tästä nyt vallan synny vääränlaisia vaikutelmia...

En ole koskaan kuulunut siihen kansanryhmään, jonka jokaviikkoinen kohokohta käynnistyy perjantain ensimmäisen bissen sihahduksesta ja päättyy sunnuntain tasottaviin ja darralättyyn. Olen kuitenkin tykännyt käydä tyttöjen kanssa ulkona: laittautua, juoruta, humaltua ihanasti pirskahtelevasta skumpasta ja tanssia. Joskus olen tanssinut läpi yön niin, etteivät jalat meinanneet jaksaa kantaa eteisestä sänkyyn asti... jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kun aloin pari vuotta sitten kuntoilemaan äkkäsin nopeasti, etteivät alkoholi ja salitreeni oikein sovi yksiin. Aloin tarkkailla alkoholinkäyttöäni. Välillä jätin kolmannen viinilasin nauttimatta, välillä en. Enenevissä määrin kuitenkin podin syyllisyyttä ja pahaa mieltä hauskanpitoa seuraavista sunnuntaipäänsäryistä.

Ruoanlaittoviini kuuluu edelleen aina silloin tällöin mun lauantai-iltaan. Mutta nykyään se tarkoittaa vain yhtä lasillista tarkoin valittua herkkua. Ei kolmea. Ei edes kahta. (Kuvassa Plan B, suosittelen)

Ennen heinäkuista päätöstäni alkoholin käytön huomattavasta vähentämisestä luulin, että viinistä luopuminen merkitsisi luopumista kaikesta hauskasta, rentouttavasta, vapautuneesta ja villistä. Niin luulee moni muukin suomalainen. Olette varmasti joskus kuulleet jonkun toteavan, että "Mä tulisin kyllä sinne keikalle perjantaina, mutta kun mulla on töitä lauantaina puoliltapäivin, niin en oikein voi dokaa." Ahaa, ymmärrän, olette ehkä nyökytelleet empaattisesti. 

Juttu nyt on niin, että mä en ymmärrä. Keikalla voi kyllä käydä, vaikka lasissa olisikin vichyä viinin sijaan. En ymmärrä, missä vaiheessa musta oli tullut niin rajoittunut, että uskalsin olla villi ja riehakas vain viiinipäissäni. Aloin kokea, että alkoholi oli saanut paljon suuremman roolin elämässäni kuin halusin sille antaa. 

   
Vessaselfie kesähäissä. Kuvassa kello 3 ja promilleja veressä pyöreä nolla.

Heinäkuisella Barcelonan reissulla alkuloman tissuteltuani tuli raja vastaan. En saanut viinistä tai oluesta edes mitään nautintoa. Päinvastoin olo oli sumuinen jo yhden bissen jälkeen. Aamulla olin väsynyt ja ärtyisä. Kuppi meni kertakaikkisesti nurin. Loppureissun nautin ihania alkoholittomia mojitoja, inkivääridrinksuja ja sangrioita. Barcelonalaisravintoloilla tuntui olevan aina jokin herkullinen holiton erikoisuus. 

Holiton inkivääri-minttudrinksu ja tyyliin sopivat kynnet.

Tällä hetkellä koen, että en ole luopunut mistään. Kohta ollaan syyskuussa enkä voisi kuvitella enää viettäväni lauantai-iltojani humalanhuuruisena. Luopumisen sijaan koen saaneeni paljon. Olen saanut virkeät sunnuntait. Olen saanut viikonloppuiset aamusalit ja omaa aikaa ennen kuin muut heräilevät. Olen saanut rikkaamman mielikuvituksen - baarihengailulle on paljon vaihtoehtoja. Olen käynyt hyvillä keikoilla fiilistelemässä. Olen notkunut Aleksanterinkadulla katusoittamassa. Olen istunut hämärtyvässä puistossa hyvässä seurassa ja huvittunut loppukesän helteestä hämmentyneistä kimalaisista. Olen saanut vahvemman itseluottamuksen, joka ei kaipaa 5-12 prosenttisia boostereita. 

Vihervesi - tämänhetkinen lempidrinkkini. Usko tai älä.

Sunnuntai-aamunaama. Jotenkin olisin kuvitellut, että saan vähän hehkeämmän ulkonäön? 
Noh, kaikkea ei voine vaatia.

Tähän piti kirjoittaa jokin naseva loppukaneetti, mutta sellaista ei syntynyt. Sen sijaan tuli mieleen tuhat muuta ajatusta tästä aiheesta, joita en kuitenkaan jaksa näpytellä tältä istumalta. Olkoon tämä nyt tässä tältä erää. Palataan astialle.

Raikasta maanantaita! <3

Pus,
Sini

Muoks! Tulihan se loppukaneetti, tällä kertaa parin kysymyksen muodossa: Mitä kupin ottaminen tai ottamatta jättäminen sulle merkitsee? Mitä sinä voisit saada kumoamalla kuppisi nurin? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti