Tänä aamuna heräsin kellon pärinään, vaikka uni vielä painoi silmäluomia väkisin kiinni. Ensimmäistä kertaa kesähelteiden jälkeen palelin, join kupin lämmintä kahvia ja katselin keittiön ikkunasta kuinka ulkona sataa.
Ajattelin, että tämä alkava viikko kaipaa ripauksen taikaa ja kaivoin esiin valokuvat, jotka otin perjantai-iltana Linnanmäellä.
 |
Syksyn tullen aistit terästyvät ja kesän pehmentämät aivot alkavat taas rullata. Tervehdin vaihtuvaa vuodenaikaa ja nautiskelen sen virtauksesta. Tämä kaikki kestää vain hetken ja seuraavista ei ole takeita. Siksi nautin enkä taistele vastaan.
Mirel Wagner esiintyi perjantaina Luomustudion järjestämässä indieillassa. Keikkaa kuunnellessani tuumailin, kuinka hienoa on, että tuon keikan alkaessa hätäisesti tervehtivän ja biisien välissä vettä kulauttavan ujon tytön kappaleissa heijastuva sielunmaisema vie kuulijat syvälle etelään maissipeltojen keskelle, jossa parhaat neuvot saadaan viisailta äideiltä, kuulla on suuri keltainen maha ja kaivoon kurkistaessaan näkee pelottavia heijastuksia.
Siinä jos missä oli ripaus taikaa.
Pus
Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti